Fiiliksiä ekoilta kuukausilta Helsingistä

Moi! Oon nyt asunut Helsingissä kaksi ja puoli kuukautta. Päällisin puolin kaikki on mennyt odotettua paremmin, ja jotenkin omassa kodissa asuminen on tuntunut todella luonnolliselta. Alkuun meillä oli hieman ongelmia kotitöiden jaossa ja muutenkin toistemme tapoja oppiessa, mutta niistä ollaan selvitty.

Koulu alkoi pari viikkoa muuton jälkeen. Ala tuntuu edelleen omalta, vaikka kaikki koko ajan sanookin että vielä ei kannata tehdä mitään oletuksia alasta, kun ollaan vasta perusteissa ja muutenkin opiskellaan tavallaan vielä sellaisia "pakollisia" pois alta, siis anatomiaa jne. Ensimmäisen periodin arvosanojakin on ehtinyt tipahdella, ja olen itse asiassa ollut tyytyväinen jokaiseen tähän mennessä. Nyt pitää vaan toivoa, että innostus kouluun jatkuu ja pystyn pitämäänkin arvosanat tuossa.
Koulussa ollaan nyt aloitettu linssien hiominen, ja se on jotenkin ihan super siistiä! Kaikki on vielä niin uutta ja jännää.

Viimesien viikkojen aikana totuus siitä, ettei täällä vielä oikeasti ole meille paljon mitään, on iskenyt vasten kasvoja aika rajusti. Oon alkanut selailemaan kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta yksikään ei ole vielä oikeasti iskenyt niin että haluaisin kokeilla. Salille mennessä oikein ärsyttää miten laitteet on niin erilaisia kuin Lappeenrannassa, eikä muutenkaan ole sinne tällä hetkellä kiinnostusta. Haluaisin takaisin jäälle, mutta ei täällä ole sellaista höntsäryhmää mihin voisin mennä noin vaan. Toisaalta, oon vielä ympäristöstä niin pihalla, että voihan täältä löytyäkin vaikka ja mitä. Pitäisi vaan uskaltaa mennä ja kokea.

Vasta viime kuun aikana tää koti on alkanut tuntua oikeasti kodilta. Täällä ei ole enää tyhjää ja ankeaa, vaan oon saanu tehtyä tästä enemmän meidän näköisen. Täällä tunnelma on jopa lämmin, kun saan muutamia kynttilöitä laitettua iltaisin. Olohuone ei ole enää kylmä ja kolea kun sain verhot vaihdettua niistä ankeista valkoisista Vallilan Alma- verhoihin.

Kaiken kaikkiaan fiilikset on vielä sekavat, vaikkakin alkaa olla koko ajan selkeämpää ja selkeämpää, että täällä asun ja tänne pitää uusi elämä rakentaa. Uuden elämän rakentaminen vaan on tosi työlästä. Mutta ehkä tää on samalla sellanen tutustuminen itseeni, kun pystyn vapaammin itseäni toteuttamaan.

- Julia